Ihanaa, kun on perjantai!

Käyn säännöllisesti seuraamassa monia, monia erilaisia blogeja, yksi niistä on tämä: http://jaakotar.vuodatus.net/. Viime käynnin yhteydessä päätin sijoittaa lompakkooni yllä olevan dokumentin: elinluovutuskortin. Lukioikäisenä kanniskelin pitkäänkin tuollaista lompsassani mutta jossain vaiheessa se hävisi eikä uutta tullut hommattua. Mutta nyt sellainen taas löytyy. Hyvä näin.

Kotona taas

Kiva oli viikonloppu mummolassa. Oli mukava tavata serkkujakin. Tosin pientä haikeutta ja tuskaa aiheuttaa nähdä - ja hatarasti muistaa - miten vaikeaa välillä on olla teini-ikäinen.
Reissun jälkeen on muuten aina mukava palata kotiinkin. Pääsee omaan sänkyyn nukkumaan ja omaan saunaan saunomaan. Johon painunkin nyt!

Mummolassa

Eilen ajeltiin mummolaan keski-suomeen. Ja tämä aamu valkeni mummolassa sateisena. Höh. Se on kumma miten sää vaikuttaa mielialaan. Kun on pimeää ja vielä sateista niin heti meinaa vähän vetää suupieliä alas ja tympäistä.

Piristääksemme itseämme ajoimme kaupungille hömpöttelemään, ja ostimme äidille kerän lankaa (!), tytölle hyppynarun ja pojalle legopaketin, joka äidin piti heti kasata. Yllättävän kiva tuota legojutskaa olikin kasata. Kaikenlainen näpertely kun on mieleen. Nyt poika leikkii innoissaan sillä, ja huutelee äitiä mukaan leikkimään.

Sirkuskoulussa

Tänään alkoivat lasten harrastukset: molemmat aloittivat sirkuskoulun. Tyttö 1-3 -luokkalaisten ryhmässä ja poika 5-6 -vuotiaiden minisirkusryhmässä. Näytti aika mukavalta!

Isoäidin neliöitä ja pohdiskelua

Tyttären kassiin ommeltiin aikanaan rintamerkkejä, joissa sanoma: "Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia." Nämä merkit löysin työskennellessäni erityisryhmässä, jossa tulin käyttäneeksi jotain materiaalia Allianssi ry:n sivuilta (http://www.keks.fi/). Arvokkaan asian sisältävät nämä rintamerkit. Tytär löysi taas kassin kaappiensa kätköistä ja otti käyttöön. Ja iloisena tänään totesin, että tuota sanomaakin tytär on hienosti jo sisäistänyt! :)


Nuhan kourissa on vaikea keksiä kovin positiivisia asioita. Käsityöt ovat kuitenkin pelastaneet tämänkin päivän! Sukkien tehtailussa on luova tauko. Nyt koukuttavat isoäidin neliöt. Näistä langanlopuista taitaa tulla aikanaan tyttären pingiiviinille Pingulle peitto.

Kotona sairastamassa

Karmea lentsu sitten otti ja iski. Ei ollenkaan kivaa. Töihinkään ei näin räkäisenä ole asiaa. Päivän olen kuluttanut sohvalla peiton alla maaten. Välillä torkkuen. Ja välillä kutoen tuota Sammakkokaveria tyttärelle. (Malli on Anu Harkin ja se on julkaistu Suuri Käsityö-lehdessä 5/2007) Aika lystikäs siitä tulikin! Oli niin kiva sitä tehdä, että niitä saattaa syntyä lisää meidän perheeseen...

Sukkia siellä, sukkia täällä...

...äiti se istuu sukkien päällä. Näitä rupesi nyt syntymään. Tytärkin sai jo omansa. Ja lankojahan mulla riittää, joten ei tämä varmaan jää tähän! Niitä on niin kiva tehtailla.