Ressiä ja saamattomuutta ilmassa...

Eipä ole tullut aikoihin käytyä kirjoittelemassa mitään. Käsitöitä ei ole valmistunut - paitsi muutama virkattu pipo. Enemmänkin olen käyttänyt aikaani lukemiseen. Sain lainaksi lapsen kummitädiltä kolme kiintoisaa kirjaa, joista ensimmäisen "Tuhat loistavaa aurinkoa", olen jo lukenut.
Tuo lukemisharrastuksen uudelleen henkiin herättäminen on ollut ilahduttava juttu. Lukeminen peittoaa mennen tullen telkkarin töllöttämisen.
Stressiä on aiheuttanut työpaikan vaihtaminen ja jouluvalmistelujen keskeneräisyys. Mutta kyllä kai sitä ehtii...

Tekivät meikäläiselle ihan oman langan... ;)

Olin pakotettu ostamaan tätä lankaa, kun löysin tuosta meidän ruokakaupasta! En kyllä tiedä vielä mitä siitä kutoisin: ehkä kummipojalle sukat tai jotain. Mutta ohi en päässyt! ;)

Piristymisyrityksiä

Nyt on kyllä räydytty riittävästi! Pakko ruveta piristymään. Kutominen muun muassa tietysti auttaa tähänkin. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että kroppa yrittää välillä viestittää etten ihan niin paljon istuisi kumarassa kutomassa -> rintakehä kipuilee ja rutisee... Mutta siihenhän on taas keksitty lääkkeeksi liikunta!

Osan niistä keskeneräisistä töistänikin olen saanut viimeisteltyä. Tytön huovutetut lapaset (joista tein ihan tarkoituksella eri väriset - ei kaiken aina tarvitse olla symmetristä ja samanlaista) ovat olleet jo kovassa käytössä.

Kummitytölle tarkoitetut Polkka-langasta tehdyt sukat menivätkin tyttärelle, joten uusi sukkapari syntyy nyt limenvihreästä langasta, joka onneksi on kummitytön lempiväri.

Ja lopuksi: asenne ratkaisee...

Ai niin: olen innostunut tekemään pitsihärvelillä noita kukkasia. Saas nähdä mihin tulee käytettyä. Ehkä joulukuusenkoristeiksi tai paketteihin koristeeksi.

Räytymistä, räytymistä...

Ensilumi satoi mutta ei se auta tähän ahistukseen... ;) Melkein jo mietin, että vaivaako mua nyt tämä, hui! Siis minähän olen ollut ihminen, joka vasta viime vuosina on tottunut esimerkiksi helteeseen. Se ei vaan oo ollut mun juttu. Mutta näemmä olen enampi kääntymässä kevään ja kesän lapseksi, kun nyt nämä syksy ja talvi niin kurmottavat.
Niin piti sitten bloginkin ulkoasu vaihtaa pirteempään!
Käsitöihinkään ei oo jaksanut tarttua. Kun ei mikään juur nyt huvita. Toivottavasti ensi maanantaiseen "neulekerho" yritelmään tulisi pirteitä kanssasisaria; siellä varmaan syntyy jotain näistäkin käsistä rupattelun ohessa.
Mutta täytyy tässä pyristellä! "Etiäpäin, sano mummo lumessa."

Hei, me ekoillaan!

Ennen...


Jälkeen...

Parin ystävän innoittamana päätin päivittää - vihdoin - myös meidän roskien lajittelun 2000-luvulle. Lähtökohtana oli 1 roskis, johon tungettiin kaikenlaista. No, tietty olen vienyt pahvit, paperit ja lasin keräyspisteisiinsä mutta aikaisemmin niille ei ollut roskakaapissa omaa astiaa. Eli nyt meillä on astiat sekaroskille, lasille, metallille ja poltettaville. Vielä hankkimatta iso ostos: kompostori. Meilläpäin ei ole biojäteroskiksia, joten kompostori on ainoa järkevä vaihtoehto.
Lisäksi löysin pussit, joita aikanaan käytin paljonkin -> kyseessä siis hedelmäpussit, jotka voi ottaa kauppaan mukaan. Säästyy ottamasta niitä pikkuisia muovipusseja. Ihan loistojuttu!
Ja maailma pelastuu!

Kuinka monta keskeneräistä käsityötä ihmisellä saa olla?

Itse laskeskelin tuossa, että tällä hetkellä mulla on neljä keskeneräistä tekelettä: tytön Puro-lapanen kaipaa kaveria, oma kaulaliina samasta langasta on viittä vaille valmis, kummitytön sukasta olen saanut vartta tehtyä ja tunikasta on tehty etukappale. Onkohan tässä nyt enää mitään järkeä... Mutta eipä silti. Vaihtelua pitää olla. On tylsää näpertää yhden ja saman työn ääressä illasta toiseen.

Tämän päivän olen viettänyt kotona flunssaa potien, ja epämukavassa asennossa sohvalla maaten (epämukavassa siksi, että pojanpallero on myös kotona nuhanenäisenä, ja oli äidin kyljessä kiinni koko päivän - mikä oli mukavaa) sain valmiiksi sentään erään pitkään keskeneräisenä olleen pikku käsityön: loppulangoista huopuvan kassin. Täytyy pesaista se huomenna.

Laskuri napsahtaa kohta sataseen!

Kivaa, kun joku viitsii käydä mun räpellyksiä katselemassa. Harvakseltaan on tullut nyt käytyä päivittämässä. Tuntuu, että aikaa ei ole mihinkään muuhunkaan. Taitaa olla syysväsy pahimmillaan. Mutta jotain pientä tietysti aina ehtii... Tyttären nallelle piti saada sankarin viitta (ohje uusimmassa Novitan lehdessä). Oli niin hellyttävän näköinen vaatekappale, että tein sen iltapuhteeksi. Aika ryhdikkään näköinen nalle kieltämättä nyt viitassaan on! ;)

Asioita, jotka ilahduttavat minua juuri tänään...

... keskiviikkona valmistunut Puro-langasta tehty huopuva lapanen tytölle. Tai no, siis puolivalmis sillä peukku vielä puuttuu. Erityisen ilahduttavaa oli viimeistellä tämä tekele mukavassa seurassa: olen haaveillut jonkinlaisesta "neulekerhosta", jossa voisi porukalla kutoa, virkata, neuloa, tehdä ylipäänsä jotain kivaa käsillään, ja samalla pulista. Ehkäpä juoda kupponen kahvia tai teetä. Saimme käyttöömme sopivan tilan ja tämän viikon keskiviikkona kokoonnuimme. Noh, ekalla kerralla meitä oli kertakaikkiaan niin paljon kuin 3 naista mutta uskon, että porukkamme kasvaa. Oikein mukavaa!


... postiluukusta löytynyt uusin Novita-lehti. Minä tykkään Novitan tyylistä tällä hetkellä kovasti. Uusia, ihania lankoja on tullut vaikka kuinka paljon, ja ohjeissakin löytyy. Nautiskelen tuon lehden ja ehken muutaman namun, kun talo hiljenee.


... omien lasten ja serkkujensa seura. Meillä on ollut neljä lasta tällä viikolla, kun tosiaan nuo toivotut serkut tulivat syyslomailemaan. Meteli ja meno on ollut ajoittain kovaa, ja kyllähän tällainen porukka saa talon ihan uuteen uskoon välimmiten. Mutta se on toissijaista. Mukavaa on ollut lomailla tällä porukalla.


... uudet rillit (vihdoin!) vanhojen jo naarmuttuneiden ja kovaa kokeneiden tilalle. Kyllä maailma kirkastui! Minä en jaksa tuhrata piilolinssien kanssa. Olen vannoutunut rillipää.

Hyvää viikonloppua!

Meillä on liikaa pyyhkeitä!

Leijonanosan niistä veinkin kirpparille hullunhalvalla hinnalla myytäväksi. Mutta ne kivoimman väriset jätin. Ja tuosta uusimmasta virkkauskirjastani sainkin idean vähän somistaa pyyhkeitä. Minä kun niin tykkään väkertää noita isoäidinneliöitä niin tässäpä taas niille yksi käyttötarkoitus! Tylsästä pyyhkeestä tulee ihan yksilöllinen.

Meijän elämää

Meille tarjoutui harvinen tilaisuus viettää pari päivää kahdestaan miehen kanssa kylpylässä! Nyt on tullut lilluttua siis ensin viime viikonloppuna koko perheen voimin, ja sitten vielä kahdestaan loppuviikosta. Harvinaista herkkua. Ja kyllä se Tampere on mahtava kaupunki. Ihmisetkin siellä ovat jotenkin niin teeskentelemättömiä. Haaveiltiin puolivakavissaan, että muutetaan sinne, kun lapset ovat omillaan. Jää nähtäväksi... Kiva, uusi virkkauskirjakin tarttui matkaan Ideaparkin Suomalaisesta, kiitos siitä miehelle! <3




Tänään sunnuntaina vietimme aamupäivän lasten liikuntatapahtumassa omalla kylällä. Oikein mukavaa oli, tosin harvinaisen vähän oli porukkaa liikkeellä. Hienoa kuitenkin, että paikalle vaivaantui useampi perhe; jotkut jopa useamman sukupolven voimin.
Iltapäivällä omassa pihassa lapset saivat vielä inspiraation ruveta haravoimaan. Nuo lehdet ovat kyllä niin kauniita! Haravointia meillä riittää kerrakseen. Tosin mies ajeli leikkurilla tämänhetkiset lehdet silpuksi. Loput sitten haravoidaan. Hyvää liikuntaa muuten sekin!

Aaarrrggghhh!

Kyllä sitä tuntee itsensä yksinkertaiseksi, kun näitä perustekniikkoja yrittää uudelleen opetella. Otetaan vaikka esimerkiksi lapasen peukalokiila. Olen mennä sijoiltani, kun siitä tuli niin epäsiisti rähmä! Tein ihan kokeilumielessä lapasen kokoa pallero - aikeenani opetella samalla tuo kiila siististi. Täytyy tehdä tuolle yksinäiselle pallerolapaselle kaveri. Ja siihen tulee siisti kiila! Piste! ;)

Viikonlopun viettoon Tampereelle...

... on hyvä ottaa mukaan tekemistä:
1) Vallan englanninkielinen käsityölehti, jossa oli ihania ohjeita. Nyt vaan on otettava selville silmukoiden ja muiden käsityötermien englanninkieliset nimet; tähän asti olen pysytellyt suomenkielisissä.
2) Aina matkoilla mukanani kulkeva pussi, jossa teksti: "Himoneuloja". Pussi sisältää tietysti julmetusti lankaa sekä puikkoja. On siellä se Kumihimo-rengaskin jos vaikka VIHDOIN opettelisin loppuun asti senkin tekniikan. Jostain syystä tämän pussukan mukaan ottaminen saa miehen aina rypistelemään kulmiaan. Taidan olla aika epäsosiaalinen lankoineni ja neulelehtineni... ;)
3) Hyvä kirja. Tällä kertaa Katja Kallion "Syntikirja", joka on toistaiseksi ollut todella mukavaa luettavaa.

Nomutta. Pääasia viikonlopussa on kuitenkin rentoutuminen ja lilluminen kylpylässä. Niin ja Tallipiha on tarkoitus käydä katsastamassa; siellä on käsityöläistapahtuma. Ah, niin sopivasti! Mukavaa viikonloppua!

Osasin!

... nimittäin lisätä kävijälaskurin blogiini. Etukäteen veikkasin, että kovin moni ei vielä ole tätä sepusta löytänyt ja siltähän se toistaiseksi näyttää! ;) En kyllä ole missään "mainostanutkaan". Periaatteessahan tämä on ikään kuin julkinen päiväkirja. Teen näitä toistaiseksi melko lyhyitä kirjoituksia tänne kokemuksistani ja arkisista tai vähemmän arkisista touhuistani. Ja kirjoitan vähän niin kuin itselleni. Mutta kivaa tietysti on jos joku sivulleni eksyttyään jättää jonkinlaisen jäljen itsestään.

Olemme muuten 7-vuotiaan tyttären kanssa ottaneet tavaksi käväistä iltasella happihyppelyllä. Oikein mukavaa! Tänään muistettiin ottaa kamerakin reissulle mukaan, ja kaunis oli ilta. Tosin tämä kameran räpsäys säikäytti sorsapariskunnan leposijoiltaan.

Ihanaa, kun on perjantai!

Käyn säännöllisesti seuraamassa monia, monia erilaisia blogeja, yksi niistä on tämä: http://jaakotar.vuodatus.net/. Viime käynnin yhteydessä päätin sijoittaa lompakkooni yllä olevan dokumentin: elinluovutuskortin. Lukioikäisenä kanniskelin pitkäänkin tuollaista lompsassani mutta jossain vaiheessa se hävisi eikä uutta tullut hommattua. Mutta nyt sellainen taas löytyy. Hyvä näin.

Kotona taas

Kiva oli viikonloppu mummolassa. Oli mukava tavata serkkujakin. Tosin pientä haikeutta ja tuskaa aiheuttaa nähdä - ja hatarasti muistaa - miten vaikeaa välillä on olla teini-ikäinen.
Reissun jälkeen on muuten aina mukava palata kotiinkin. Pääsee omaan sänkyyn nukkumaan ja omaan saunaan saunomaan. Johon painunkin nyt!

Mummolassa

Eilen ajeltiin mummolaan keski-suomeen. Ja tämä aamu valkeni mummolassa sateisena. Höh. Se on kumma miten sää vaikuttaa mielialaan. Kun on pimeää ja vielä sateista niin heti meinaa vähän vetää suupieliä alas ja tympäistä.

Piristääksemme itseämme ajoimme kaupungille hömpöttelemään, ja ostimme äidille kerän lankaa (!), tytölle hyppynarun ja pojalle legopaketin, joka äidin piti heti kasata. Yllättävän kiva tuota legojutskaa olikin kasata. Kaikenlainen näpertely kun on mieleen. Nyt poika leikkii innoissaan sillä, ja huutelee äitiä mukaan leikkimään.

Sirkuskoulussa

Tänään alkoivat lasten harrastukset: molemmat aloittivat sirkuskoulun. Tyttö 1-3 -luokkalaisten ryhmässä ja poika 5-6 -vuotiaiden minisirkusryhmässä. Näytti aika mukavalta!

Isoäidin neliöitä ja pohdiskelua

Tyttären kassiin ommeltiin aikanaan rintamerkkejä, joissa sanoma: "Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia." Nämä merkit löysin työskennellessäni erityisryhmässä, jossa tulin käyttäneeksi jotain materiaalia Allianssi ry:n sivuilta (http://www.keks.fi/). Arvokkaan asian sisältävät nämä rintamerkit. Tytär löysi taas kassin kaappiensa kätköistä ja otti käyttöön. Ja iloisena tänään totesin, että tuota sanomaakin tytär on hienosti jo sisäistänyt! :)


Nuhan kourissa on vaikea keksiä kovin positiivisia asioita. Käsityöt ovat kuitenkin pelastaneet tämänkin päivän! Sukkien tehtailussa on luova tauko. Nyt koukuttavat isoäidin neliöt. Näistä langanlopuista taitaa tulla aikanaan tyttären pingiiviinille Pingulle peitto.

Kotona sairastamassa

Karmea lentsu sitten otti ja iski. Ei ollenkaan kivaa. Töihinkään ei näin räkäisenä ole asiaa. Päivän olen kuluttanut sohvalla peiton alla maaten. Välillä torkkuen. Ja välillä kutoen tuota Sammakkokaveria tyttärelle. (Malli on Anu Harkin ja se on julkaistu Suuri Käsityö-lehdessä 5/2007) Aika lystikäs siitä tulikin! Oli niin kiva sitä tehdä, että niitä saattaa syntyä lisää meidän perheeseen...

Sukkia siellä, sukkia täällä...

...äiti se istuu sukkien päällä. Näitä rupesi nyt syntymään. Tytärkin sai jo omansa. Ja lankojahan mulla riittää, joten ei tämä varmaan jää tähän! Niitä on niin kiva tehtailla.

Lyömätön yhdistelmä!

Olin ekaa kertaa lenkillä mp3-soittimen kanssa. Se on ladattu täyteen mieluista musiikkia. Ja kylläpä kulki! Kunnon hiki tuli. Nyt osaankin valita ne kaikista rytmikkäimmät biisit siivittämään lenkkejä. Onpa energinen olo!

Onni on...

...perjantai-ilta ja vastavalmistuneet villasukat. Kauniit naisäänet - Eva Dahlgren ja Terhi Kokkonen - taustalla. Lasillinen punaviiniä. Ja kohta sauna perheen kanssa.

Takaisin 90-luvulle!

Muutama kuukausi sitten löysin lähikaupasta "Ruusun aika" dvd:n ja jostain syystä nappasin sen matkaani. Pitkään se makoili muitten levyjen seassa kunnes ihan hiljattain ajattelin katsastaa sen. Ja jäin koukkuun! Niin ihana on tuo sarja! Tulee kai omat nuoruusajat mieleen koska mä muistan kyllä katselleeni tätä sarjaa ihan säännöllisesti. Ja olen aina tykännyt Raija Orasen kirjoista ja tyylista kirjoittaa kovasti. Eli kaikki kolme dvd:tä multa nyt löytyy. Mies naljailee joka kerta, kun muksujen nukahdettua helähtää kuuluville kyseisen sarjan tunnari... Olen uhannut haalia käsiini seuraavaksi "Puhtaat valkeat lakanat" sarjan...

Villasukka-projekti etenee mukavasti. No, alkuperäisenä vakaana aikoimuksena oli saada eka sukka viikonloppuna valmiiksi mutta tänä iltana se valmistunee. Olen liikuttunut! ;) Siitä TULEE sukka!

Ihana syksy!

Syksy on ollut pitkään lempivuodenaikojani. Jotenkin silloin on aina niin valmiina johonkin uuteen. Perinteisesti kai se on jokin uusi harrastus, joka on hylätty jo ennen joulua. Minä en sellaista ole suunnitellut mutta jotain uusia juttuja näpertelyn saralla olen kokeillut. Ensinnäkin nyt on pakko tunnustaa, että en osaa kutoa villasukkaa! Meille on aina joululahjaksi sukulaistäti kutonut läjäpäin sukkia. Mutta täytyyhän se nyt itsekin opetella taas uudestaan. Kuka opettaa lapsilleni sukan kutomisen jos en minä? Kässäope koulussa tietysti mutta ei se minunkaan päähäni sieltä jäänyt. Siis tottakai minäkin koulussa - muistaakseni yläasteella - kudoin sen yhden sukkaparin (jonka taisi äiti viimeistellä...). Kompastuskivekseni on osoittautunut kantapää. Tämän mielestäni kimurantin vaiheen olen nyt saanut toteutettua vihreisiin pioneerisukkiini. Ehkä ne valmistuvat jopa ennen joulua...

Toinen hauska ja uusi juttu on ollut neulahuovutus. Niin hauskaa! Tyttären villatakki sai uuden ilmeen! Muksutkin innostuivat neulalla huovuttamisesta ja ryhtyivät jo suunnittelemaan minkälaisia joulukoristeita tekisivät.

Syksyn herkkuja eli omenoita lähetti meille runsain mitoin kummitätini, ihania! Me istutimme omenapuita vasta tänä keväänä, joten saadaan kyllä odottaa vielä pitkään ennen kuin saamme satoa korjata. Maltan tuskin odottaa. Jotenkin omenapuut kuuluvat omakotitalon pihaan. Ovat jo kukkiessaan niin kauniita, ja tuovat mielestäni jotenkin kodikkuutta pihaan.

Yllätys, yllätys!

Vihdoinkin sain aikaiseksi luoda tämän oman blogin! Kauan sitä on jo tullut hauduteltua.
Pari vuotta on tullut luettua ihania käsityöblogeja ja muutamia muitakin kiintoisia, ja nyt on tullut aika laittaa alulle oma.
Taidan olla varsin tyypillinen myöhäisherännäinen mitä tulee käsitöihin. Koulussa kyllä tykkäsin kovasti kässästä mutta olin vaan niin onnettoman hidas, että en oikein pysynyt perässä. Muutaman vuoden sisään on herännyt palava halu näperrellä jotain ja kutomisesta on tullut kyllä lempiharrastus. Virkkaamisestakin tykkään mutta on jäänyt vähän vähemmälle.
Toisin kuin näissä ihailemissani blogeissa, olen itse kyllä vielä toistaiseksi vähemmän luova; tarvitsen sen tarkan ohjeen enkä juurikaan vielä kehittele omia mallejani. Mutta mukavaa se on näinkin!