Ressiä ja saamattomuutta ilmassa...

Eipä ole tullut aikoihin käytyä kirjoittelemassa mitään. Käsitöitä ei ole valmistunut - paitsi muutama virkattu pipo. Enemmänkin olen käyttänyt aikaani lukemiseen. Sain lainaksi lapsen kummitädiltä kolme kiintoisaa kirjaa, joista ensimmäisen "Tuhat loistavaa aurinkoa", olen jo lukenut.
Tuo lukemisharrastuksen uudelleen henkiin herättäminen on ollut ilahduttava juttu. Lukeminen peittoaa mennen tullen telkkarin töllöttämisen.
Stressiä on aiheuttanut työpaikan vaihtaminen ja jouluvalmistelujen keskeneräisyys. Mutta kyllä kai sitä ehtii...

Tekivät meikäläiselle ihan oman langan... ;)

Olin pakotettu ostamaan tätä lankaa, kun löysin tuosta meidän ruokakaupasta! En kyllä tiedä vielä mitä siitä kutoisin: ehkä kummipojalle sukat tai jotain. Mutta ohi en päässyt! ;)

Piristymisyrityksiä

Nyt on kyllä räydytty riittävästi! Pakko ruveta piristymään. Kutominen muun muassa tietysti auttaa tähänkin. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että kroppa yrittää välillä viestittää etten ihan niin paljon istuisi kumarassa kutomassa -> rintakehä kipuilee ja rutisee... Mutta siihenhän on taas keksitty lääkkeeksi liikunta!

Osan niistä keskeneräisistä töistänikin olen saanut viimeisteltyä. Tytön huovutetut lapaset (joista tein ihan tarkoituksella eri väriset - ei kaiken aina tarvitse olla symmetristä ja samanlaista) ovat olleet jo kovassa käytössä.

Kummitytölle tarkoitetut Polkka-langasta tehdyt sukat menivätkin tyttärelle, joten uusi sukkapari syntyy nyt limenvihreästä langasta, joka onneksi on kummitytön lempiväri.

Ja lopuksi: asenne ratkaisee...

Ai niin: olen innostunut tekemään pitsihärvelillä noita kukkasia. Saas nähdä mihin tulee käytettyä. Ehkä joulukuusenkoristeiksi tai paketteihin koristeeksi.

Räytymistä, räytymistä...

Ensilumi satoi mutta ei se auta tähän ahistukseen... ;) Melkein jo mietin, että vaivaako mua nyt tämä, hui! Siis minähän olen ollut ihminen, joka vasta viime vuosina on tottunut esimerkiksi helteeseen. Se ei vaan oo ollut mun juttu. Mutta näemmä olen enampi kääntymässä kevään ja kesän lapseksi, kun nyt nämä syksy ja talvi niin kurmottavat.
Niin piti sitten bloginkin ulkoasu vaihtaa pirteempään!
Käsitöihinkään ei oo jaksanut tarttua. Kun ei mikään juur nyt huvita. Toivottavasti ensi maanantaiseen "neulekerho" yritelmään tulisi pirteitä kanssasisaria; siellä varmaan syntyy jotain näistäkin käsistä rupattelun ohessa.
Mutta täytyy tässä pyristellä! "Etiäpäin, sano mummo lumessa."

Hei, me ekoillaan!

Ennen...


Jälkeen...

Parin ystävän innoittamana päätin päivittää - vihdoin - myös meidän roskien lajittelun 2000-luvulle. Lähtökohtana oli 1 roskis, johon tungettiin kaikenlaista. No, tietty olen vienyt pahvit, paperit ja lasin keräyspisteisiinsä mutta aikaisemmin niille ei ollut roskakaapissa omaa astiaa. Eli nyt meillä on astiat sekaroskille, lasille, metallille ja poltettaville. Vielä hankkimatta iso ostos: kompostori. Meilläpäin ei ole biojäteroskiksia, joten kompostori on ainoa järkevä vaihtoehto.
Lisäksi löysin pussit, joita aikanaan käytin paljonkin -> kyseessä siis hedelmäpussit, jotka voi ottaa kauppaan mukaan. Säästyy ottamasta niitä pikkuisia muovipusseja. Ihan loistojuttu!
Ja maailma pelastuu!

Kuinka monta keskeneräistä käsityötä ihmisellä saa olla?

Itse laskeskelin tuossa, että tällä hetkellä mulla on neljä keskeneräistä tekelettä: tytön Puro-lapanen kaipaa kaveria, oma kaulaliina samasta langasta on viittä vaille valmis, kummitytön sukasta olen saanut vartta tehtyä ja tunikasta on tehty etukappale. Onkohan tässä nyt enää mitään järkeä... Mutta eipä silti. Vaihtelua pitää olla. On tylsää näpertää yhden ja saman työn ääressä illasta toiseen.

Tämän päivän olen viettänyt kotona flunssaa potien, ja epämukavassa asennossa sohvalla maaten (epämukavassa siksi, että pojanpallero on myös kotona nuhanenäisenä, ja oli äidin kyljessä kiinni koko päivän - mikä oli mukavaa) sain valmiiksi sentään erään pitkään keskeneräisenä olleen pikku käsityön: loppulangoista huopuvan kassin. Täytyy pesaista se huomenna.

Laskuri napsahtaa kohta sataseen!

Kivaa, kun joku viitsii käydä mun räpellyksiä katselemassa. Harvakseltaan on tullut nyt käytyä päivittämässä. Tuntuu, että aikaa ei ole mihinkään muuhunkaan. Taitaa olla syysväsy pahimmillaan. Mutta jotain pientä tietysti aina ehtii... Tyttären nallelle piti saada sankarin viitta (ohje uusimmassa Novitan lehdessä). Oli niin hellyttävän näköinen vaatekappale, että tein sen iltapuhteeksi. Aika ryhdikkään näköinen nalle kieltämättä nyt viitassaan on! ;)