Hei, me ekoillaan!

Ennen...


Jälkeen...

Parin ystävän innoittamana päätin päivittää - vihdoin - myös meidän roskien lajittelun 2000-luvulle. Lähtökohtana oli 1 roskis, johon tungettiin kaikenlaista. No, tietty olen vienyt pahvit, paperit ja lasin keräyspisteisiinsä mutta aikaisemmin niille ei ollut roskakaapissa omaa astiaa. Eli nyt meillä on astiat sekaroskille, lasille, metallille ja poltettaville. Vielä hankkimatta iso ostos: kompostori. Meilläpäin ei ole biojäteroskiksia, joten kompostori on ainoa järkevä vaihtoehto.
Lisäksi löysin pussit, joita aikanaan käytin paljonkin -> kyseessä siis hedelmäpussit, jotka voi ottaa kauppaan mukaan. Säästyy ottamasta niitä pikkuisia muovipusseja. Ihan loistojuttu!
Ja maailma pelastuu!

Kuinka monta keskeneräistä käsityötä ihmisellä saa olla?

Itse laskeskelin tuossa, että tällä hetkellä mulla on neljä keskeneräistä tekelettä: tytön Puro-lapanen kaipaa kaveria, oma kaulaliina samasta langasta on viittä vaille valmis, kummitytön sukasta olen saanut vartta tehtyä ja tunikasta on tehty etukappale. Onkohan tässä nyt enää mitään järkeä... Mutta eipä silti. Vaihtelua pitää olla. On tylsää näpertää yhden ja saman työn ääressä illasta toiseen.

Tämän päivän olen viettänyt kotona flunssaa potien, ja epämukavassa asennossa sohvalla maaten (epämukavassa siksi, että pojanpallero on myös kotona nuhanenäisenä, ja oli äidin kyljessä kiinni koko päivän - mikä oli mukavaa) sain valmiiksi sentään erään pitkään keskeneräisenä olleen pikku käsityön: loppulangoista huopuvan kassin. Täytyy pesaista se huomenna.

Laskuri napsahtaa kohta sataseen!

Kivaa, kun joku viitsii käydä mun räpellyksiä katselemassa. Harvakseltaan on tullut nyt käytyä päivittämässä. Tuntuu, että aikaa ei ole mihinkään muuhunkaan. Taitaa olla syysväsy pahimmillaan. Mutta jotain pientä tietysti aina ehtii... Tyttären nallelle piti saada sankarin viitta (ohje uusimmassa Novitan lehdessä). Oli niin hellyttävän näköinen vaatekappale, että tein sen iltapuhteeksi. Aika ryhdikkään näköinen nalle kieltämättä nyt viitassaan on! ;)

Asioita, jotka ilahduttavat minua juuri tänään...

... keskiviikkona valmistunut Puro-langasta tehty huopuva lapanen tytölle. Tai no, siis puolivalmis sillä peukku vielä puuttuu. Erityisen ilahduttavaa oli viimeistellä tämä tekele mukavassa seurassa: olen haaveillut jonkinlaisesta "neulekerhosta", jossa voisi porukalla kutoa, virkata, neuloa, tehdä ylipäänsä jotain kivaa käsillään, ja samalla pulista. Ehkäpä juoda kupponen kahvia tai teetä. Saimme käyttöömme sopivan tilan ja tämän viikon keskiviikkona kokoonnuimme. Noh, ekalla kerralla meitä oli kertakaikkiaan niin paljon kuin 3 naista mutta uskon, että porukkamme kasvaa. Oikein mukavaa!


... postiluukusta löytynyt uusin Novita-lehti. Minä tykkään Novitan tyylistä tällä hetkellä kovasti. Uusia, ihania lankoja on tullut vaikka kuinka paljon, ja ohjeissakin löytyy. Nautiskelen tuon lehden ja ehken muutaman namun, kun talo hiljenee.


... omien lasten ja serkkujensa seura. Meillä on ollut neljä lasta tällä viikolla, kun tosiaan nuo toivotut serkut tulivat syyslomailemaan. Meteli ja meno on ollut ajoittain kovaa, ja kyllähän tällainen porukka saa talon ihan uuteen uskoon välimmiten. Mutta se on toissijaista. Mukavaa on ollut lomailla tällä porukalla.


... uudet rillit (vihdoin!) vanhojen jo naarmuttuneiden ja kovaa kokeneiden tilalle. Kyllä maailma kirkastui! Minä en jaksa tuhrata piilolinssien kanssa. Olen vannoutunut rillipää.

Hyvää viikonloppua!

Meillä on liikaa pyyhkeitä!

Leijonanosan niistä veinkin kirpparille hullunhalvalla hinnalla myytäväksi. Mutta ne kivoimman väriset jätin. Ja tuosta uusimmasta virkkauskirjastani sainkin idean vähän somistaa pyyhkeitä. Minä kun niin tykkään väkertää noita isoäidinneliöitä niin tässäpä taas niille yksi käyttötarkoitus! Tylsästä pyyhkeestä tulee ihan yksilöllinen.

Meijän elämää

Meille tarjoutui harvinen tilaisuus viettää pari päivää kahdestaan miehen kanssa kylpylässä! Nyt on tullut lilluttua siis ensin viime viikonloppuna koko perheen voimin, ja sitten vielä kahdestaan loppuviikosta. Harvinaista herkkua. Ja kyllä se Tampere on mahtava kaupunki. Ihmisetkin siellä ovat jotenkin niin teeskentelemättömiä. Haaveiltiin puolivakavissaan, että muutetaan sinne, kun lapset ovat omillaan. Jää nähtäväksi... Kiva, uusi virkkauskirjakin tarttui matkaan Ideaparkin Suomalaisesta, kiitos siitä miehelle! <3




Tänään sunnuntaina vietimme aamupäivän lasten liikuntatapahtumassa omalla kylällä. Oikein mukavaa oli, tosin harvinaisen vähän oli porukkaa liikkeellä. Hienoa kuitenkin, että paikalle vaivaantui useampi perhe; jotkut jopa useamman sukupolven voimin.
Iltapäivällä omassa pihassa lapset saivat vielä inspiraation ruveta haravoimaan. Nuo lehdet ovat kyllä niin kauniita! Haravointia meillä riittää kerrakseen. Tosin mies ajeli leikkurilla tämänhetkiset lehdet silpuksi. Loput sitten haravoidaan. Hyvää liikuntaa muuten sekin!

Aaarrrggghhh!

Kyllä sitä tuntee itsensä yksinkertaiseksi, kun näitä perustekniikkoja yrittää uudelleen opetella. Otetaan vaikka esimerkiksi lapasen peukalokiila. Olen mennä sijoiltani, kun siitä tuli niin epäsiisti rähmä! Tein ihan kokeilumielessä lapasen kokoa pallero - aikeenani opetella samalla tuo kiila siististi. Täytyy tehdä tuolle yksinäiselle pallerolapaselle kaveri. Ja siihen tulee siisti kiila! Piste! ;)

Viikonlopun viettoon Tampereelle...

... on hyvä ottaa mukaan tekemistä:
1) Vallan englanninkielinen käsityölehti, jossa oli ihania ohjeita. Nyt vaan on otettava selville silmukoiden ja muiden käsityötermien englanninkieliset nimet; tähän asti olen pysytellyt suomenkielisissä.
2) Aina matkoilla mukanani kulkeva pussi, jossa teksti: "Himoneuloja". Pussi sisältää tietysti julmetusti lankaa sekä puikkoja. On siellä se Kumihimo-rengaskin jos vaikka VIHDOIN opettelisin loppuun asti senkin tekniikan. Jostain syystä tämän pussukan mukaan ottaminen saa miehen aina rypistelemään kulmiaan. Taidan olla aika epäsosiaalinen lankoineni ja neulelehtineni... ;)
3) Hyvä kirja. Tällä kertaa Katja Kallion "Syntikirja", joka on toistaiseksi ollut todella mukavaa luettavaa.

Nomutta. Pääasia viikonlopussa on kuitenkin rentoutuminen ja lilluminen kylpylässä. Niin ja Tallipiha on tarkoitus käydä katsastamassa; siellä on käsityöläistapahtuma. Ah, niin sopivasti! Mukavaa viikonloppua!

Osasin!

... nimittäin lisätä kävijälaskurin blogiini. Etukäteen veikkasin, että kovin moni ei vielä ole tätä sepusta löytänyt ja siltähän se toistaiseksi näyttää! ;) En kyllä ole missään "mainostanutkaan". Periaatteessahan tämä on ikään kuin julkinen päiväkirja. Teen näitä toistaiseksi melko lyhyitä kirjoituksia tänne kokemuksistani ja arkisista tai vähemmän arkisista touhuistani. Ja kirjoitan vähän niin kuin itselleni. Mutta kivaa tietysti on jos joku sivulleni eksyttyään jättää jonkinlaisen jäljen itsestään.

Olemme muuten 7-vuotiaan tyttären kanssa ottaneet tavaksi käväistä iltasella happihyppelyllä. Oikein mukavaa! Tänään muistettiin ottaa kamerakin reissulle mukaan, ja kaunis oli ilta. Tosin tämä kameran räpsäys säikäytti sorsapariskunnan leposijoiltaan.